Pehmeät arvot

Hevosten käsittely 

Tallillamme arvostamme luonnollisia hevostaitoja, hevosen mahdollisuutta lajityypilliseen elämään ja islanninhevosen erityispiirteitä.

Hevosten kanssa toimiessa on tärkeää osata tulkita niiden lajityypillisiä eleitä ja laumakäyttäytymistä. Hevosen yksilöllisyys on huomioitava, on oltava herkkyyttä kuunnella hevosen sanomaa ja käsiteltävä hevosta sen mukaan. Toinen tarvitsee herkkää ja äärimmäisen hellää käsittelyä, toinen taas tiukkaakin otetta. Jokaisen hevosen kanssa on kuitenkin tärkeintä sen ja ihmisen välinen molemminpuolinen kunnioitus ja luottamus. Ihmisen on otettava paikkansa lauman johtajana ystävällisellä mutta rautaisella varmuudella, rauhallisuudella, lempeydellä ja johdonmukaisuudella. Hellyyden ja rakkauden osoittaminen kuuluu myös hevosten väliseen kanssakäymiseen, eikä siten ole kiellettyä ihmisen ja hevosenkaan välillä!

Hevoslaumassa on aina olemassa  johtaja ja alaiset. Ihmisen on oltava hevoslaumansa johtaja - sellainen johtaja, jonka toimiin hevonen voi jokaisessa tilanteessa luottaa. Hyvän johtajan ei tarvitse taistella paikastaan, vaan se on laumalle itsestään selvää. Hevonen toimii  mielellään tällaisen johtajan alaisena, sillä se kokee olonsa täysin turvatuksi ja kulkee ihmisjohtajan mukana rauhallisena ja luottavaisena. Onnellinen ja terve hevonen haluaa ja uskaltaa käyttää myös omia aivojaan!

Hevosemme tulevat mieluusti luokse ja viihtyvät ihmisen seurassa, vapaanakin. Usein harjailemme ja laitamme niille varusteet tarhassa niiden ollessa vapaana - niitä ei tarvitse sitoa, koska ne nauttivat yhdessä toimimisesta. Hevosiamme ei myöskään tarvitse hakea tarhan peränurkasta ratsastuslenkille lähdettäessä, sillä ne tulevat itse portille innokkaana odottamaan!

Kengättömyys

Hevosemme ovat nykyään ympäri vuoden ilman kenkiä. Ratsastamme enimmäkseen metsämaastoissa, joissa polut ovat joustavat ja hiekkatiet pehmeitä. Talvella kengistä tieroineen on vain haittaa - hevonen hallitsee tasapainonsa paremmin kun se säilyttää tuntuman alustaan. Kavio voi hyvin ja vahvistuu ilman kenkiä.

Jäisellä kelillä käytämme tarvittaessa buutseja (Simple boots), jotka nastoitettuina ovat erinomaiset pitämään liukkaalla pinnalla.  

Ratsastus

Harrastuksessamme pääpaino on hevosen ja ratsastajan yhteistyössä. Ratsastus on antoisimpaa silloin, kun sekä ihminen että hevonen nauttivat toiminnasta. Pyrimme säilyttämään hevosemme mahdollisimman herkkinä avuille, ratsastamme  kevyellä ohjastuntumalla ja paino- sekä ääniavuilla.

Käytämme kuolaimettomia suitsia (Bitless Briddle), jotka herkistävät hevosta kuuntelemaan painoapuja. Ja hevonen nauttii vapauden tunteesta ja kivuttomuudesta suussaan!

Hevosen kanssa haluamme päästä tunteeseen siitä, että toimimme ymmärtäen toisiamme - tällöin vuorovaikutus toimii "ajatuksenvoimalla". Kun toiminnassa noudatetaan aina samoja ihmisen hevoselle opettamia reiluja "pelisääntöjä", on toiminta turvallista sekä ihmiselle että hevoselle. Eikä mikään ole rentouttavampaa kuin nauttia yhdessä hevosen kanssa luonnon ihmeistä!

Se, että hevosella ei ole rautaa suussaan, kyljissään tai naulattuna jalkoihin auttaa hevosta rentoutumaan ja nauttimaan yhteistyöstä ihmisen kanssa.

Raippaa pidämme toisinaan mukana, mutta yleensä pelkkä sen olemassaolo pitää hevosen "hereillä". Joskus sitä tarvitaan muistuttamaan muista avuista, pelkkä kosketus tällöin riittää. Ehdottomuus on, että raippa ei koskaan ole rankaisuväline. Hevonen ei saa pelätä sitä, kuten ei mikään muukaan toiminta hevosen kanssa saa perustua pelkoon. Kunnioitus ei ole pelkoa, vaan ihmisen on hankittava hevosen kunnioitus omalla luotettavalla toiminnallaan.

Lauma

Saaliseläimenä hevonen tarvitsee tilaa ympärilleen. Kokeakseen olonsa turvalliseksi sen on saatava tuntea, että se tarvittaessa pystyy pakenemaan. Hevoset liikkuvat vapaudessa ollessaan monesta muustakin syystä kuin laiduntaakseen: ne hakeutuvat sään mukaan varjoon/aurinkoon, ne etsivät hyvää paikkaa piehtarointiin tai itsensä kyhnyttelyyn, hakeutuvat levolle korkeampaan maaston kohtaan, ottavat  juoksupyrähdyksiä pelästyessään tai muutoin kiihtyessään jne. Pienessä tarhassa hevonen ei pääse toteuttamaan luonnollisia taipumuksiaan.

Hevonen on laumaeläin, siten lauman jäsenyys on hevosen luonnollisin olotila. Hevonen tarvitsee oman laumansa tunteakseen olonsa turvatuksi pedoilta (vaikka niistä ei olisikaan todellista vaaraa, hevonen saaliseläimenä on aina luonnostaan varuillaan niiden suhteen), voidakseen rauhassa vaeltaa ruuan ja veden perässä tai levätä, ja oppiakseen olemaan hevonen! Hevoset muodostavat laumansa sisälle ystävyyssuhteita, jotka kestävät koko niiden eliniän. Jokaisella yksilöllä on oma paikkansa ja asemansa laumassa.