Pehmeät arvotHevosten käsittelyTallillamme arvostamme luonnollisia hevostaitoja, hevosen mahdollisuutta lajityypilliseen elämään ja islanninhevosen erityispiirteitä. Hevosten kanssa toimiessa on tärkeää osata tulkita niiden lajityypillisiä eleitä ja laumakäyttäytymistä. Hevosen yksilöllisyys on huomioitava, on oltava herkkyyttä kuunnella hevosen sanomaa ja käsiteltävä hevosta sen mukaan. Toinen tarvitsee herkkää ja äärimmäisen hellää käsittelyä, toinen taas tiukkaakin otetta. Jokaisen hevosen kanssa on tärkeintä sen ja ihmisen välinen molemminpuolinen kunnioitus ja luottamus. Ihmisen on otettava paikkansa lauman johtajana ystävällisellä mutta rautaisella varmuudella, rauhallisuudella, lempeydellä ja johdonmukaisuudella. Hellyyden ja rakkauden osoittaminen kuuluu myös hevosten väliseen kanssakäymiseen, eikä siten ole kiellettyä vaan toivottua!
Hevosemme tulevat mieluusti luokse ja viihtyvät ihmisen seurassa, vapaanakin. Usein harjailemme ja laitamme niille
KengättömyysHevosemme ovat nykyään ympäri vuoden ilman kenkiä. Ratsastamme enimmäkseen metsämaastoissa, joissa polut ovat joustavat ja hiekkatiet pehmeitä. Talvella kengistä tieroineen on vain haittaa - hevonen hallitsee tasapainonsa paremmin kun se säilyttää tuntuman alustaan. Kavio voi hyvin ja vahvistuu ilman kenkiä. Jäisellä kelillä käytämme tarvittaessa buutseja (Simple boots), jotka nastoitettuina ovat erinomaiset pitämään liukkaalla pinnalla. Ratsastus Pyrimme säilyttämään hevosemme mahdollisimman herkkinä avuille, ratsastamme kevyellä ohjastuntumalla ja paino- sekä ääniavuilla. Ja useimmiten ajatuksen voimalla! Käytämme kuolaimettomia suitsia (Bitless Briddle), jotka herkistävät hevosta kuuntelemaan painoapuja. Ja hevonen nauttii vapauden tunteesta suussaan! Hevosen kanssa haluamme päästä tunteeseen siitä, että olemme yhtä. Kun molemmat olemme rentoja pääsemme hyvään vuorovaikutukseen, silloin talutusnuoraksi käy pelkkä henkinen ote. Eikä mikään ole rentouttavampaa kuin nauttia yhdessä hevosen kanssa luonnon ihmeistä! Se, että hevosella ei ole rautaa suussaan, kyljissään tai naulattuna jalkoihin auttaa hevosta rentoutumaan ja nauttimaan yhteistyöstä ihmisen kanssa. Raippaa pidämme toisinaan mukana, mutta yleensä pelkkä sen olemassaolo pitää hevosen "hereillä". Joskus sitä tarvitaan muistuttamaan muista avuista, pelkkä kosketus tällöin riittää. Ehdottomuus on, että raippa ei koskaan ole rankaisuväline. Hevonen ei saa pelätä sitä. |